maanantai, 9. tammikuu 2006

Paluu arkeen

Torstaina oli sitten eka työpäivä loman jälkeen. Toisaalta oli ihan kiva palata "ruotuun", mutta pitikö heti alkuun tulla 9 päivän työputki...? No, ilman sitä loma ei olisi ollut niin pitkä.

Ratsastamaankaan ei ehdi joka päivä...huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen Kekkerin kanssa maastossa. Perjantai-iltanakin käytiin, vaikka olikin aika pimeää...

Narolalla on joku ihottuma: karvaa lähtee pään alueelta ja niskasta ja kutina tuntuu olevan melkoinen. Eläinlääkäri kävi tänään, antoi penisiliinikuurin ja reseptin imaveroliin, jolla karvattomat alueet pitää pestä. Huolestuttaa ja harmittaa ihan hirveästi:( Imaverolia saadaan vasta huomenna, sekin vähän tuskastuttaa. täytyy toivoa, että noista on apua.

Nyt ei osaa keskittyä oikein mihinkään, kun tuo Narolan juttu painaa mieltä.

lauantai, 31. joulukuu 2005

Hyvää Uuttavuotta!

Luulis, että lomalla on aikaa kirjoitella, vaan eipä tunnu olevan...
Edellisen kirjoituskerran jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon.

Joulu meni mukavasti ja kuten toiveissa oli, melko rauhallisissa merkeissä.

Tapaninpäivänä musta sitten tuli toisenkin hevosen omistaja. Ajelimme liki 300 km:n päähän kopin kanssa tapaamaan ja hakemaan Kekkeriä. Loma onkin mennyt varsin tiiviisti tallilla: kaksi hevosta vie aikaa kohtalaisen paljon...onneksi on loma. Nyt tuntuu, että loma saisi jatkua loputtomiin, tekemistä kyllä riittäisi.

Ulkona on kurja räntä keli. Viikon ajan onkin ollut ihanaa pakkasta, joten kai välillä on tälläistäkin kestettävä. Illaksi mennään mökille kavereiden kera: saunomaan, syömään, juomaan ja raketteja ampumaan.

Hyvää uuttavuotta!

sunnuntai, 18. joulukuu 2005

Sunnuntai

Pakkaskeli jatkuu, ihanaa, kunhan saa vaan tarpeeksi vaatetta päälle.

Eilen illalla kävin sitten pienellä kävelyllä metsässä. Makasin hangessa selälläni katsellen suuria hiljaisia puita ja kuunnellen hiljaisuutta. Ihmeellisen rauhoittavaa. Tuli sitten siinä maatessani mieleen, että ihmistenkin pitäisi ottaa talvisin mallia luonnosta ja eläimistä: elellä hissukseen, levätä ja kerätä voimia kesää ja kevättä varten.

Kissat ovat tuon asian oivaltaneet. Ne nukkuvat, nukkuvat ja vieläkin nukkuvat. Käyvät välillä syömässä, leikkivät laiskasti (Armas tosin hieman vähemmän laiskasti) ja käväisevät pikaisesti ulkona. Kissoista voisi kyllä muutenkin ottaa mallia monessa asiassa...

Tänään tallilla käydessäni harjailin Narolan oikein huolella. Se nautiskeli ja melkein nukahti, kun selvittelin sen harjaa ja harjasin otsaa ja poskia. Siten kävimme taas riimuratsastuslenkillä. Narola olisi kovasti halunnut juosta, mutta ilman satulaa ja suitsia on kyllä tyydyttävä ihan käyntivauhtiin. Vaivanpalkaksi taas porkkanoita ja sitten tarhaan päiväheinille.

Meinasinpa leipoa vihdoin ja viimein sämpylöitä...

lauantai, 17. joulukuu 2005

Lauantai

Vapaapäivä vihdoinkin.

Haimme aamulla heinäkuorman, sillä tallille toissapäivänä tulleet heinät olivat huonoja ja vieläpä pölyäviä. Nyt on sitten iso pino ihanan tuoksuisia vihreitä paaleja. Hevosetkin rouskuttivat posket pullollaan, eivätkä malttaneet juuri päätänsä heinäkasasta nostaa.

Kävimme ajamassa Likalla reippaan lenkin. Tallille päin tulimme polun kautta. Likka sai kiskoa ihan tosissaan kärryjä lumihangessa. Voi että, kunpa meillä olisi reki ja kunnon valjaat...

Narolan kanssa käytiin pellolla kahlailemassa pehmeässä hangessa. Tarkemmin ottaen Narola kahlasi, minä istuin mukavasti lämpöisessä pehmeässä selässä ja ihastelin pakkasen kuuraamia puita ja hohtavan valkoista lunta.

Pakkasta taitaa olla kymmenisen astetta, eli ihan kunnon talvikeli. kotiin tullessani ryystin pari kuppia teetä ja söin varmaan puolikkaan ruisleivän saadakseni itseni lämpenemään. Kissatkaan eivät juuri ulos halua. Siinä ne kököttivät kylki kyljessä pienen tyynyn päällä. Muuttuivat vähän vaivaantuneen näköisiksi, kun rupesin räpsimään kuvia niistä.

Äippäkin poikkesi teekupposella ja piparilla. Ismo lähti pikkujouluihin, joista palaa vasta huomenna. Miä siis vietän iltaani kissojen kera. Taidan polttaa paljon kynttilöitä ja lojua jossain pehmeässä paikassa mietiskellen mukavia. Voisin varmaan maata tuntitolkulla tuijottamassa ikkunasta näkyvää tummaa lumista metsää ja sen suuria hiljaisia kuusia. Vielä parempaa olisi tietysti tallustella itse sinne metsään...katsotaan nyt...

Metsiin jo pohjolan
vaipan luo hanki
ja maa on valkean
verhonsa vanki


perjantai, 16. joulukuu 2005

Lunta!

Voi mitä ihanaa pakkaslunta.
Heräsin jo ennen kuutta, kun I:n piti lähteä auraamaan. Miäkin lähdin lumitöihin, eli lapioimaan rappusiamme esiin lumikerroksen alta. Miten voikaan olla niin untuvankevyttä lunta. Lopuksi oli ihan pakko heittäytyä selälleen pehmeään lumikasaan.

Kissat eivät taida olla ollenkaan yhtä mielissään. Armaskin kyräili vähän aikaa ovensuussa ja tuli sitten sisälle riehumaan. Naatti kököttää vahtimassa joulukalenteria maitonapin toivossa. Toivottavasti ei tule ainakaan kissanminttunappia; meno on jo ihan tarpeeksi vauhdikasta ilmankin.

Uskomatonta, että vihdoin on vapaa viikonloppu edessä.lupasin tosin hoitaa hevoset tänäiltana ja luulenpa, että teen sen myös lauantaina ja/tai sunnuntaina.

23423.jpg